Marjo Neuvonen: Liikunnan iloa lähiluonnosta

Tietoa luonnon terveyshyödyistä on yhä enemmän. Luonto auttaa palautumaan stressistä ja helposti saavutettavat luontoliikunnan mahdollisuudet houkuttavat liikkumaan ja lisäävät terveyttä. Terveyshyötyjä luonnosta saadaan esimerkiksi kodin ja työpaikan läheisiltä viheralueilta, sekä vapaa-ajanmatkojen luontokohteilta, kuten kansallispuistoista tai vaikkapa omalta mökiltä.

Kuuluuko luonto kaikille ja onko jatkossakin niin, että helposti saavutettavat ja laadukkaat virkistyspalvelut löytyvät läheltä? Vaatiiko luontoon pääseminen meiltä jatkossa vähän vai paljon resursseja? Virkistysalueiden ja -palveluiden suunnittelussa vastataan tämän päivän tarpeisiin, mutta samalla on tärkeää ennakoida niitä toiveita, joita tulevaisuuden eri ulkoilijaryhmillä on. Tutkijoiden ja suunnittelijoiden yhteinen haaste on kehittää työkaluja tähän arviointiin.

Virkistyskäytön tulevaisuutta täytyy peilata moniin muutostekijöihin, kuten kaupungistumiseen, asumisen, liikenteen ja teknologian muutokseen, väestön ikääntymiseen sekä ympäristönmuutoksiin, kuten ilmaston lämpenemiseen. Yksi tulevaisuuden skenaario on, että väestö jakautuu suhteessa resursseihin, joita heillä on käyttää ulkoiluun. On heitä, joita ei hakemallakaan saada hyödyntämään luontoliikunnan mahdollisuuksia ja heitä, jotka liikkuvat runsaasti. Työelämän ruuhkavuosia elävät haluavat nopeaa virkistäytymistä lähiluonnossa ja toisaalta esimerkiksi eläkeläisillä on runsaasti aikaa ulkoiluun. Taloudellisesti vakaassa asemassa olevat voivat valita asuinympäristönsä vihreästä ympäristöstä ja matkustaa ulkoiluharrastusten vuoksi. Tässä mielessä he ovat huomattavasti vähemmän haavoittuvia luontoliikunnan olosuhteiden heikkenemiselle kuin he, joilla resursseja on vähemmän.

Kaupunkien tiivistyminen johtaa siihen, että osalle virkistysalueita kohdistuu painetta rakentaa ja jäljelle jäävän alueen arvo virkistykseen sopivana voi heiketä. On myös varauduttava siihen, että yhä pienemmillä resursseilla tulee tuottaa ja kehittää palveluita siellä missä panostuksesta saadaan eniten hyötyjä irti.

Talvinen luontoliikunta kodin lähellä tarkoittaa esimerkiksi pääsyä hiihtämään lähiladuilla. Hiihtoladut ovat hyvä esimerkki suositusta virkistyspalveluista, joita kunnat asukkailleen tarjoavat. Välillä Etelä-Suomessa talvi ja lumi ainakin käväisevät jo marraskuussa. Niin tapahtui tänä vuonna. Eräs helsinkiläinen tuttavani kertoo hiihtäneensä tuolloin töihin. Osa matkasta sujui kaupungin liikuntaviraston ylläpitämiä latuverkostoja pitkin ja osa kevyen liikenteen väylää hyödyntäen. Hänellä on työmatkahiihtoa varten sellaiset sukset, joiden kunnosta tai kulumisesta ei tarvitse liikaa välittää. Tuttavani on kertonut jännittävistä reaktioista, joita ohikulkijoiden ilmeissä häivähtää, kun marraskuisena aamuna hiihtelee bussipysäkin ohi.

On selvää, että töihin hiihtäminen ensilumen peittäneessä Helsingissä vaatii oikean asenteen ja ripauksen huumoria. Lähiluonto mahdollistaa hyviä valintoja ja edistää kansalaisten tasavertaisia mahdollisuuksia lisätä luontoliikuntaa omassa arjessaan.

Marjo Neuvonen työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskuksessa Helsingissä. Neuvonen tutkii luonnon virkistyskäyttöä ja on kiinnostunut mm. luontoliikunnan terveys- ja hyvinvointihyödyistä sekä virkistyskysynnän ennakoinnista. Neuvonen on mukana tutkimushankkeessa Luontoympäristö liikunta-aktiivisuuden edistäjinä Suomessa (Naturemove).