Risto Järvelä: Rakennettu ympäristö liikuttaa

Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Nykyinen elämäntapamme suosii fyysistä passiivisuutta, istumista ja ruutuaikaa eikä kannusta liikkumiseen. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia sekä kansantalouden kustannuksia. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan liikkumattomuus on neljänneksi tärkein riskitekijä elintapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä on valmisteltu valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävälle liikunnalle. Linjaukset on tehty laajassa yhteistyössä alan eri toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Linjaukset ja keskeiset toimenpiteet on esitetty julkaisussa Muutosta liikkeellä! Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi linjauksissa on keskitytty erityisesti terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittämättömästi liikkuvien aktivoimiseen. Tästä näkökulmasta on päädytty neljään linjaukseen: Linjaus 1. Arjen istumisen vähentäminen elämänkulussa, Linjaus 2. Liikunnan lisääminen elämänkulussa, Linjaus 3. Liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta, Linjaus 4. Liikunnan aseman vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalaisten liikuntatottumukset vaihtelevat iän, sukupuolen ja sosiaalisen aseman mukaisesti. Raportin mukaan lapsista ja nuorista terveytensä kannalta riittävästi liikkuu noin puolet. Sukupuolten välinen ero on merkittävä: tytöt liikkuvat kaikissa ikäryhmissä poikia vähemmän. Tutkijoiden mukaan jo alle kolmivuotiaidenkin fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Dramaattisin lasku liikunta-aktiivisuudessa tapahtuu 15 ikävuoteen tultaessa, jolloin pojista enää 15% ja tytöistä 9% liikkuu suositusten mukaisesti.
Työikäisistä runsaat kymmenesosa liikkuu terveysliikunnan suositusten mukaisesti ja eläkeikäisistä suosituksiin yltää vain muutama prosentti. Viidennes työikäisistä ja eläkeläisistä ei liiku juuri lainkaan. 

Suomessa on noin 29 000 liikuntapaikkaa, joista suurin osa on ulkokenttiä ja maastoliikuntapaikkoja.  Lähiulkoilureittien lisäksi eniten liikuntaan käytetään jalankulku- ja pyöräteitä ja metsiä. Rakennetuista liikuntapaikoista eniten kävijöitä on uimahalleissa sekä liikunta- ja kuntosaleissa. Kolmannes aikuisväestön vapaa-ajan liikunnasta tapahtuu luontoympäristössä, neljännes kodin pihapiirissä, neljännes rakennetussa ulkoympäristössä ja vajaa kuudennes sisäliikuntatiloissa.

Linjausten ja toimenpiteiden toteuttamiseksi Suomessa tarvitaan laaja-alaista asennemuutosta. Yhteiskunnan tulee kannustaa ihmisiä istumisen vähentämiseen ja sallia fyysinen aktiivisuus aina kun se on mahdollista. Tällä hetkellä esimerkiksi lasten pyöräileminen kouluun voi olla kiellettyä ja taloyhtiöiden pihalla ei saa pelata pallopelejä. Liikunnalle ja fyysiselle aktiivisuudelle tulee luoda suotuisat olosuhteet. Yhdyskuntarakennetta, kaavoitusta, kevyen liikenteen olosuhteita ja liikuntapaikkoja tulee kehittää päivittäistä arki- ja lähiliikuntaa suosivaksi. Turvalliset, esteettömät ja viihtyisät arjen ympäristöt ja niiden kunnossapito mahdollistavat kaikkien ikäryhmien liikkumisen. Hyvin hoidetut ja saavutettavat viheralueet, kuten pihat, puistot ja ulkoilureitit kannustavat ihmisiä liikkumaan istumisen sijasta.
Rakennettu ympäristö ja rakenteet vaikuttavat ihmisten elämäntapoihin ja esimerkiksi liikkumistapojen valintoihin. On helpompi valita liikkumismuodoksi kävely, pyöräily ja julkinen liikenne kun asunnot, työpaikat, kaupat, koulut ja muut arkipäivän tärkeät asiat sijaitsevat riittävän lähellä toisiaan. Tarvitaan myös uudenlaisia liikuntaideoita ja –mahdollisuuksia, jotka innostavat uusia ihmisiä mukaan. Yhteiskunnan muuttuessa perinteisten liikuntalajien rinnalle on noussut etenkin nuorison kekseliäisyyden myötä uusia liikkumismuotoja, kuten skeittaus, lumilautailu, parkour, seinäkiipeily ja muut, usein elämykselliset tavat liikkua. On tärkeää hyväksyä nämä uudet liikunnalliset elämäntavat, ns. fyysisesti aktiivinen hengailu sekä uudet liikuntamuodot ja –lajit osaksi liikuntakulttuuria ja terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa.

Liikunnan lisäämisen kannalta on oleellista, että yhteiskunnassa ihmisten on helppo tehdä fyysistä aktiivisuutta suosivia valintoja. Asuinympäristöt ovat parhaimmillaan viihtyisiä ja fyysistä aktiivisuutta suosivia; tämä näkökulma on otettava huomioon asuinalueiden kaavoituksessa, suunnittelussa ja rakentamisessa. Kaupunkiympäristöissä liikkumiseen houkuttelevat kaikenikäisiä kiinnostavat ulkoilumahdollisuudet: viheralueet, ulkoilureitit, luonto- ja kuntopolut, leikki- ja kuntoilupaikat, rollaattorireitit, skeittirampit jne. Myös haja-asutusalueilla tulee olla riittävästi mahdollisuuksia ulkoiluun hoidetuilla kävely- ja pyöräteillä sekä luonto- ja kuntopoluilla. Hyvin hoidetut ja suunnitellut päiväkotien, koulujen ja palveluasuntojen pihat ja lähiympäristöt sekä pihakorttelit kannustavat ihmisiä fyysiseen aktiivisuuteen. Runsaasti kehittämispotentiaalia on olemassa nuorten tyttöjen ja poikien fyysisesti aktiivisen hengailun edistämiseksi lähiympäristöissä.

Raportissa arvioidaan, että kävely ja pyöräily ovat suomalaisten liikkumisen kannalta tällä hetkellä kaikkein potentiaalisimmassa asemassa. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä yhdistyvät monen eri hallinnonalan synergiaedut – liikunta lisääntyy, terveys paranee, liikenneruuhkat ja ilmansaasteet vähenevät, koululaisten oppimisen edellytykset paranevat ja työntekijöiden työkyky ja tehokkuus kasvavat. Kaavoituksella on tässä tärkeä rooli, sillä juuri sen avulla voidaan vaikuttaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden syntymiseen ja kehittymiseen.

Risto Järvelä
Kirjoittaja on rakennusneuvos ja työskentelee liikunnan olosuhteiden kehittämisen parissa opetus- ja kulttuuriministeriössä