Suvi Helanen: Liikuntaan kannustavaa päätöksentekoa

Maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:ssä säädetään alueiden käytön suunnittelulle tavoitteeksi muun muassa edistää turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeita tyydyttävien elin- ja toimintaympäristöjen luomista. 

Lainsäädännön ja ylipäätään valtionhallinnon tulisi toimia esimerkkinä alueelliselle ja paikalliselle päätöksenteolle. Liikkumisympäristöjen kehittäminen fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta edellyttää eri hallinnonalojen yhteistyötä. Eri hallinnonaloille onkin asetettu esimerkiksi hallitusohjelmassa lukuisia tavoitteita, jotka liittyvät liikkumisympäristöjen kehittämiseen, rakentamisen laadun parantamiseen ja ympäristön kehittämiseen väestön fyysistä aktiivisuutta suosivaksi.

Osaammeko ottaa näistä tavoitteista vaarin ja suunnitella ja toteuttaa myös kunnissamme kauaskantoista hyvinvointipolitiikkaa tehden ympäristöä koskevia, liikuntaan kannustavia päätöksiä myös näinä taloudellisesti haastavina aikoina?

Liikuntalain tarkoituksena on liikunnan avulla tukea ympäristön kestävää kehitystä. Jyväskylän yliopiston ympäristöasioiden hallintaa kuntien liikuntatoimessa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä valottaneen tutkimuksen mukaan kuntien liikuntatoimissa toteutetun ympäristöjohtamisen järjestäytyneisyydessä, järjestelmällisyydessä ja intensiivisyydessä on huomattavia eroja. Suunnitelmallista ympäristöjohtamista esiintyy lähinnä suurten kaupunkien liikuntatoimissa.

Strategisen suunnittelun puutteet heijastavat myös liikuntaa koskevien tietojen keruuta ja näiden mittareiden käyttöä. Merkittävässä osassa kuntia mm. kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden määrää, kuntalaisten tyytyväisyyttä liikuntapaikkoihin ja -palveluihin saati liikuntapaikkojen käyttöastetta ei seurata systemaattisesti.

Terveys 2011  –tutkimuksen mukaan vähäinen liikunta on yksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä ja yhteiskunnallisista haasteista. Huolestuttavaa on, että valtaosa suomalaisista ei täytä terveysliikuntasuosituksia. Vähäinen liikkuminen lisää sairastavuutta, ennenaikaisen kuoleman mahdollisuutta, lyhentää elinikää ja heikentää elämän laatua sekä muuta koettua hyvinvointia.

Suomalaisten fyysinen aktiivisuus on siis liian vähäistä terveyden näkökulmasta. Fyysistä aktiivisuuttamme tulee edistää entistä tehokkaammin mm. kannustamalla ihmisiä liikkumaan vapaa-ajallaan sekä muokkaamalla fyysistä ympäristöä ja asenteita työmatka- ja vapaa-ajan liikuntaa suosiviksi. Tarvitaan sellaista liikuntaan kannustavaa päätöksentekoa, joka mataloittaa liikkumaan lähtemisen kynnystä tekemällä arjen valinnoistamme liikuntaan ohjaavia ja innostavia.

Rakennettu liikuntaympäristö muodostaa vain yhden ulottuvuuden väestön fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavasta elinympäristöstä. Suurin osa suomalaisten fyysisestä aktiivisuudesta tapahtuu kevyen liikenteen väylillä, ulkoilureiteillä ja -poluilla, luonnossa sekä kotien lähettyvillä olevassa ympäristössä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Amsterdamin yliopiston laajoja yksilötason seuranta-aineistoja liikkumisesta hyödyntävä BEGACYS-hanke (Rakennetun ympäristön ja viheralueiden vaikutus pyöräilyyn ja kävelyyn Suomessa ja Hollannissa) onkin oiva esimerkki eurooppalaisesta tutkimusyhteistyöstä mm. kaupunkiympäristöissä tehtävistä arjen liikunnallisista valinnoista muissa kuin varsinaisissa rakennetuissa liikuntapaikoissa. Tutkimushanke alkoi syyskuussa 2013 ja päättyy elokuussa 2016. Tutkimus hyödyntää myös paikkatietoihin perustuvia tietoja ympäristöstä.

Hankkeessa tutkitaan, miten rakennettu ympäristö ja viheralueet vaikuttavat suomalaisten ja hollantilaisten aikuisten pyöräilyyn ja kävelyyn. Rakennettu ympäristö sisältää kaupunkirakenteen, kävely- ja pyörätiet, asuinympäristön turvallisuuden ja esteettisyyden. Viheralueina tarkastellaan puistoja ja metsäalueita sekä muita virkistysalueita, kuten kansallispuistoja. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten sosioekonominen asema (koulutus, tulot, ammattiasema), sosiaalinen tuki, yhteiskunnallinen toiminta ja muut harrastukset vaikuttavat pyöräilyyn ja kävelyyn. Lisäksi vertaillaan, miten rakennetun ympäristön, viheralueiden, pyöräilyn ja kävelyn väliset yhteydet eroavat Suomessa ja Hollannissa.

Toinen hyvä kävelyn ja pyöräilyn edistämistä tukeva kotimainen esimerkki on Liikenneviraston kansallinen kävelyn ja pyöräilyn tietopankki, Kulkulaari. Sivusto tarjoaa laadukasta tietoa suunnittelun ja päätöksenteon tueksi esimerkiksi virkamiehille, kuntapäättäjille ja järjestöjen toimijoille.

Tiedämme jo useista tutkimuksista ja kansalaiskyselyistä, että oikeanlainen lähiympäristö motivoi ja kannustaa meitä liikkumaan. Tutkimukset kertovat selvästi, että hyvät pyöräily- ja kävelyreitit sekä viheralueet lisäävät kävelyä ja pyöräilyä. Lyhyet etäisyydet, selkeät ja turvalliset liikennejärjestelyt saavat meidät tekemään arki-, hyöty-, työmatka- ja vapaa-ajan liikuntavalintoja.

Sosioekonomisin tutkimuksin on osoitettu, että lähiympäristö voi vaikuttaa eri tavoin eri liikkumismuotoihin, eri-ikäisten ja eri tavoilla koulutettujen tapaan liikkua. Joku arvostaa hyvää teiden kunnossapitoa, toinen tykkää helposta saavutettavuudesta ja sujuvista liikennejärjestelyistä. Iäkkäämmät kävellen liikkujat arvostavat turvallisuutta ja esteettömiä lähiympäristöjä asioidessaan eri palveluissa, nuoret kenties haluavat esteitä ja haasteita missä vaikka kiipeillä tai on sallittua skeittailla koulumatkallaan. On huomattu myös, että aktiiviset liikkujat asuvat tai muuttavat asuinaluille, joissa liikuntaa on helppo harrastaa. Suomen Ladun Sulka II –hankkeen loppuraportin mukaan valtaosalla suomalaisista onkin monipuoliset mahdollisuudet ulkoiluun lähellä vakituista asuinpaikkaa. Asukaskyselyjen perusteella ulkoilupaikan valintaan vaikuttavat varsinkin ulkoilupaikan saavutettavuus, hyvä kunto, turvallisuuden tunne, hyvä valaistus sekä tieto ulkoilupaikan kunnosta ja sijainnista.

Asuinalueen yhteisöllisyydellä voi myös olla merkitystä siihen että liikutaanko yhdessä vai pysytäänkö kotona. Myös kavereiden ja vanhempien kannustavalla esimerkillä on suuri merkitys, lähdetäänkö lähimetsään leikkimään tai liikkumaan.

Työryhmän esityksessä uudeksi liikuntalaiksi esitetään, että kunnan tulisi kuulla asukkaita liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä sekä arvioida kunnan asukkaiden liikunta-aktiivisuutta. Tarvitsemme juuri tällaista kokemus- ja paikkatietoa, millaiseen liikuntaan ja keiden liikuntaan ympäristö lopulta vaikuttaa, ja millä tavoin, jotta voimme paremmin ymmärtää mikä ympäristössä saa kenetkin liikkumaan. Kun ymmärrämme ympäristön monimutkaisen merkityksen liikkumiselle niin voimme päätöksenteollamme muokata entistä paremmin nykyisiä ja suunnitella uusia ympäristöjä liikuntaan kannustaviksi.

Suvi Helanen
Kirjoittaja on aktiivinen terveysliikkuja, pitkäaikainen oululainen päättäjä ja Valtion liikuntaneuvoston rakentamisjaoston jäsen.